Eräänä tammikuisena sunnuntaina vuonna 1991 aamukahvia juodessamme ja samalla Helsingin Sanomia selaillessamme singahti ajatus omasta koirasta. Rotu ei ollut ihan selvillä, vaihtoehtoja oli tosin vain kaksi. Se on joko musta, pitkäkarvainen chihuahua tai musta tiibetinspanieli. Väri oli tärkeä kriteeri. Päivän Hesarissa oli yksi myynti-ilmoitus tiibetinspanielipentueesta ja yksi ilmoitus myytävästä chihuahua-pennusta. Soitot molempiin paikkoihin ja jo iltapäiväksi oli sovittu käynnit.

Pettymykseksemme kummankaan rodun edustaja ei ollut musta, mutta tipsupentueen ainoa vapaana ollut vaaleanruskea tyttö oli hurmaava. Se oli pentueen pienin, mutta tuli rohkeasti nuolemaan sormia. Pentueen kasvattaja rouva Aili Huuhtanen teki meihin niinikään suuren vaikutuksen kantaessaan gobeliinipäällysteisellä tyynyllä silmäteränsä makuuhuoneestaan nähtäväksemme. Aili selvitti tarkasti pentujen ruokavalion, mitään papanoita hänen pentunsa eivät ole koskaan syöneet. Kunniallinen kasvattaja kokkaa padat höyryten koiriensa ruoat itse. Olimme myytyjä. Lulu lähti mukaan, väristä huolimatta ja muutti ratkaisevalla tavalla elämämme. Sitä emme tosin vielä tuolloin tienneet.

Näin alkoi Arundina kennelin historia.

Lulu, ensimmäinen tipsumme.