Epilepsia voidaan määritellä tilaksi, jossa koiralla on tuntemattomasta syystä johtuvia, toistuvia kouristuksia. Tämä tarkoittaa, että kun kouristuksiin ei löydetä muuta syytä jää jäljelle epilepsiadiagnoosi. Muiden sairauksien poissulkeminen edellyttää huolellista kliinistä tutkimusta, jota täydentävät verikokeet (maksa-, munuais-, glukoosi-, kalsium- ja magnesiumarvot), ulostenäyte (loiset) sekä röntgen-, ultra- ja EKG-tutkimukset.
Epilepsia voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin.
*Sekundaarisella epilepsialla tarkoitetaan jostain syystä johtuvaa epilepsiaa, eli kyseessä on aivovaurio. Vaurion voi aiheuttaa aivokasvain, aivokalvontulehdus, ulkoinen vamma (onnettomuus, synnytysvaurio) tai vesipää (synnynnäinen kehitysvamma). Myös hypoglykemia (alhainen veren sokeri), erilaiset myrkyt, hapenpuute, tarttuvat taudit (esim. penikkatauti), maksa- ja munuaissairaudet ja jotkut aineenvaihduntasairaudet voivat aiheuttaa aivovaurioita.
*Primaarin (varsinaisen) epilepsian syytä ei tunneta. Perinnöllisyydellä voi kuitenkin olla merkitystä, tosin selvää tietoa siitä miten tauti periytyy ei ole. Koiralla ei ole mitään elimellisiä sairauden merkkejä hermostossa eikä muissa sisäelimissä, joten epilepsiaa ei voida todeta ruumiinavauksessa. Epilepsia alkaa tavallisesti koiran ollessa 1 - 3-vuotias. Ennen kuuden kuukauden ja yli seitsemän vuoden ikää alkaviin kouristuskohtauksiin on pääsääntöisesti etsittävä muita syitä kuin epilepsia. Kirjallisuuden mukaan uroksilla on enemmän epilepsiaa kuin nartuilla. Nartuilla kohtaukset voivat liittyä juoksuaikoihin. Stressi näyttäisi aiheuttavan kohtauksia ja lyhentävän kohtausten väliä.
Ensimmäiset kohtaukset tulevat koiran omistajalle yllätyksenä. Kohtaukset saattavat alkaa lievinä ja voimistua ajan mittaan. Oireita voi olla monenlaisia.
Pienen, petit mal-kohtauksen oireet ovat vähäiset (omituinen käytös, henkinen poissaolo) ja tiedottomuusaika lyhyt. Jackson-kohtaus on rajattu ja on psykomotorinen kohtaus, joka käsittää yleensä vain käytöshäiriöitä. Monilla koirilla on kuitenkin "grand mal"-tyyppisiä kohtauksia, joiden oireet ovat suunnilleen seuraavanlaisia; usein ennen varsinaista kohtausta esioireita eli nk. aura; väsymys, hermostuneisuus, levottomuus, kuolaaminen, ääntely, yksittäisen raajan jäykistyminen, pään asennon muutos, tuijottava katse.
Kouristusvaihe, täydellinen lihasjäykkyys ja -kouristukset, tajuttomuus, syljen valuminen, ulostaminen, virtsaaminen. Epilepsiakohtaukset ovat yleensä samalla koiralla samanlaisia. Kohtaus kestää ½ - 5 minuuttia. Jälkioireet saattavat kestää muutamasta minuutista useaan päivään.
Ensiapu
* Jos koiralla on lievä kohtaus yritä kiinnittää sen huomio itseesi ja yritä saada se valppaaksi ja tarkkaavaiseksi. Tämä saattaa ehkäistä kohtauksen kehittymistä pahemmaksi.
* Vie perheen mahdolliset muut koirat ja lemmikit muualle, ne voivat kokea kumppaninsa kohtauksen niin outona käytöksenä, että hyökkäävät kouristelevan, avuttoman toverinsa kimppuun.
* Huolehdi kohtauksen aikana siitä, ettei koira vahingoita itseään, siirrä tarvittaessa huonekaluja ja käytä apuna tyynyjä.
* Tarkista, että koira saa hengitetyksi.
* Mikäli kohtaus ei mene ohi noin 5 minuutissa pitää ottaa välittömästi yhteys eläinlääkäriin, koska tila on hengenvaarallinen (status epilepticus).
Hoito
Epilepsiaa ei voida parantaa. Sitä voidaan vain hallita.
* Kaksi kolmasosaa epileptisistä koirista pysyy lääkityksellä lähes oireettomina.
* Jos kohtauksia on harvoin ja ne ovat lieviä, ehkäisevää lääkitystä ei suositella. Tiheämmin toistuvat ja voimakkaat kohtaukset on estettävä lääkityksellä.
* Lääkehoito on jokapäiväinen ja elinikäinen. Lääkeannos räätälöidään yksilöllisesti, joskus se joudutaan vain kokeilemaan. Lääkkeillä saattaa olla sivuvaikutuksia esim. väsymys. Lääkityksellä kohtaukset voivat pysyä kokonaan poissa tai ne tulevat harvemmin ja lievempinä.
* Narttukoiran sterilointia kannattaa harkita, koska kohtaukset usein pahenevat juoksun aikana. Myös uroskoiran kastrointia tulee harkita ainakin jos kiihottuminen laukaisee kohtauksia.
Epilepsian periytyminen on jossain määrin epäselvää. Sairaus sitoutuu ilmeisesti jalostuksessa johonkin haluttuun ominaisuuteen, sillä se on joillakin roduilla autosomaalinen resessiivisesti periytyvä ominaisuus. Karkeina sääntöinä kasvatuksessa kannattaisi pitää:
* Älä käytä epileptikkoa jalostukseen
* Älä käytä epileptikon pentuesisaruksia jalostukseen
* Älä uusi yhdistelmää, josta syntyi epileptikko
Tämä kirjoitus on referaatti Kirsti Forsténin kokoamasta artikkelista.
Lisäksi kirjoituksessa on avustanut Tiibetinspanielit ry:n Jalostustoimikunnan eläinlääkärijäsen Lászlo Ignátisák (yhteystiedot löydät näiltä kotisivuilta Jalostus-otsikon alta).
Lászlo painottaa kouristuskohtauksissa oikean diagnoosin tekemistä. Sydämeen liittyvät ongelmat aiheuttavat koirille usein kouristuskohtauksia.
