Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ja häntämutkaa tuleekin tarkastella laajemmin. Seuraava lyhennelmä on Birgitta Wikströmin kirjasta Koiran sairaudet (ISBN 951-31-0442-7): "Kääpiö- ja jättirodut sekä kondrodystrofiset, lyhytraajaiset rodut ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, miten ihminen on manipuloinut siitosvalinnalla alkuperäistä kesykoiraa. Siitosvalinta, jota nykyään tehdään runsaasti eri roduille laadittujen rotumääritelmien vuoksi, on tuonut huomaamatta mukanaan myös ei-toivottuja fyysisiä ominaisuuksia. Sellaisia ovat muun muassa luuston ja nivelten synnynnäiset viat ja kehityshäiriöt. Villikoirilla tai susilla ei ole todettu mitään niistä luusto- ja nivelsairauksista, jotka vaivaavat kesykoiria. Luustoltaan ja sen kasvunopeudelta, lihaksiltaan ja kehitykseltään "alkukoiraa" muistuttavilla koirilla on vähän ortopedisia ongelmia. Mitä enemmän koirarotu poikkeaa kooltaan, painoltaan, kasvunopeudeltaan ja ruumiinmuodoltaan alkuperäisestä koirasta, sitä enemmän epätasapainon riskit kasvavat."
Tiibetinspanieli kääpiö- sekä lyhytraajaisena rotuna kuulu luusto- ja nivelvikojen "riskiryhmään". Polvilumpion sijoiltaanmeno, patellaluksaatio, on rotumme tunnetuin, perinnöllinen nivelvika. Pienehköillä koirilla esiintyy Legg, Perthesin tautia, tipsuillakin tunnetaan joitakin tapauksia.
Saki Paatsaman artikkeli "Synnynnäinen häntämutka-perinnöllinen luuston sairaus" on julkaistu mm. Suomen eläinlääkärilehdessä 9/1992. Tässä lyhennelmä: "Koiranjalostuksessa on synnynnäistä häntämutkaa kavahdettu rodun huonontumista eli degeneraatiota ilmaisevana sairautena. Kokemusperäisesti sitä on pidetty joissakin koirasuvuissa ja -roduissa ilmenevänä perinnöllisenä sairautena ja syystäkin (autosomaali resessiivi periytyminen). Nykytietämyksen mukaan sairaus liittyy luun muodostuksen häiriöihin. Koiralla, jolla on synnynnäinen häntämutka, voidaan todeta myös muita luun muodostuksen häiriöitä kuten alaleuan surkastumista, selkärangan nikamamuutoksia ja kasvuhäiriöistä niveldysplasiaa. Kaikissa roduissa ei välttämättä näin ole, esim. mäyräkoiralla, joka sinänsä on "ruston kasvuhäiriön tuote" ei häntämutka liity muihin tukikudossairauksiin.
Miten häntämutka syntyy ?
Pennun syntyessä häntä on rakentunut nikamarungoista. Runkojen päissä sijaitsevat rustolevyt. Aivan kuten raajojen putkiluihin, alkaa kasvun aikana nikamarustojen päihin kehittyä luutumispisteitä, jotka hiljalleen kasvavat, kunnes nikaman pää luutuu kokonaan. Nikaman pääterusto vastaa putkiluiden kasvurustoa myös siinä, että sen avulla häntänikamat kasvavat pituutta. Leveä ja tasainen nikamapää vastaa seuraavaa (bamburunkorakenne), jolloin häntä pysyy suorana. Jos päätelevyä ei kehityu, liittyy seuraava normaalimuotoinenkin nikama vialliseen kulmautuneena, eli syntyy nikamamutka. Jos monta kehittymätöntä nikamaa seuraa toisiaan, häntä lyhenee. Ristiluun ja hännän väliset luutumat voivat aiheuttaa väärän hännän asennon. Häntämutkat ja yleensä häntänikamien kehityshäiriöt voidaan luotettavasti selvittää vain röntgentutkimuksella. Varmin tulos saadaan kasvukauden päättyessä. Kun häntämutkien merkitys on nykytietämyksen vuoksi korostunut koiranjalostuksessa, olisi ne rekisteröitävä ja esim. näyttelyissä kiinnitettävä asiaan huomiota."
Tiibetinspanieleilla ei ole dokumentoitua tutkimusta häntämutkasta. Hännän päässä olevia "koukkuja" esiintynee rodussamme silloin tällöin. Niiden yhteyttä muihin luusto-ongelmiin ei ole tutkittu.
Sellaisen tipsun, jolla on häntämutka, jalostuskäyttöä tulisi harkita tarkoin.
